Markkinoilla on kahdenlaista mielialaa. Korkomarkkinoilla uskotaan hitaaseen kasvuun, mutta nousu osakemarkkinoilla voidaan tulkita uskona nopeampaan kasvuun.
Kummat markkinat ovat oikeassa? Laskusuhdanteen päättyminen näkyy usein obligaatiomarkkinoilla jo aikaisessa vaiheessa. Valtionobligaatiomarkkinoita kuitenkin ”manipuloidaan” nykyään, sillä monissa maissa niiden suurin ostaja on valtio itse, jos keskuspankki nähdään osana valtiota.
Yritysten liikkeelle laskemien velkapapereiden pohjoismaisia markkinoita ei tietääksemme manipuloida. Riskialttiit obligaatiot käyvät kaupaksi paremmin kuin koskaan ennen. Esimerkiksi Norjassa teollisuusobligaatiomarkkinoille virtasi kuusi kertaa enemmän rahaa kuin viime vuonna osakemarkkinoille. Syitä on useita:
• Kun pankkirahoitusta ei ole saatavilla, monien yritysten on käännyttävä obligaatiomarkkinoiden puoleen.
• Sijoittajat keskittyvät turvallisuuteen nousupotentiaalin sijaan, sillä obligaatioiden omistajilla on etusija osakkaisiin nähden.
• Sijoittajat toimivat lyhytnäköisesti, sillä obligaatioiden maturiteetti on yleensä muutamia vuosia, kun osakkeilla ei ole maturiteettia ollenkaan.
Jos obligaatiomarkkinoita tarvitaan vain korvaavaksi rahoituslähteeksi, kun pankkien rahahanat on suljettu, asiasta ei tarvitse olla huolissaan. Mutta viime vuonna volyymistä puolet laskettiin liikkeelle obligaatiomarkkinoiden riskialttiiseen eli high yield -osaan. Näyttää siltä, että yritykset hakevat riskipääomaa obligaatiomarkkinoilta osakemarkkinoiden sijasta.
Riskipääoman tulee olla pitkän aikavälin pääomaa. Jos yritykset sijoittavat pääoman pitkällä aikavälillä ja rahoittavat sen lyhyellä rahalla, voi aiheutua niin sanottu duraatio-ongelma eli epäsuhde erääntyvien ja saapuvien maksujen välillä. Laina, sitähän obligaatio on, täytyy maksaa takaisin tiettynä eräpäivänä. Jos yritys on käyttänyt rahansa muulla kuin kassavirtaa tuottavalla tavalla, ei ole varmaa, että takaisinmaksuun riittää rahaa. Tällöin ratkaisuna on uudelleenrahoittaminen.
Se tapahtuu usein uusilla ehdoilla ja toisenlaisessa markkinatilanteessa. Korkotaso on voinut nousta, jolloin käytettävissä on vähemmän pääomaa. Tai vielä pahempaa: kukaan ei halua lainata rahaa yritykselle.
Lähteminen obligaatiomarkkinoille osakemarkkinoiden sijasta voi siksi näyttää järkevältä yrityksen näkökulmasta. Vakavaraisten yritysten on jopa nähty laskevan liikkeelle obligaatiota omien osakkeidensa ostamiseen. Markkinoille annettavan signaalin (eli osakekurssi on liian alhainen) lisäksi onnistutaan alentamaan keskimääräisiä pääomakustannuksia. Vähemmän vakavaraisten yritysten motiivia voikin jo epäillä. Osa high-yield-sijoittajista tulee huomaamaan, että kaikki yritykset eivät pysty maksamaan kaikkea takaisin.
Alhaiset vieraan pääoman kustannukset ja korkeat oman pääoman kustannukset kiehtovat, vaikka ero pienenee, sillä osakekurssit ovat nousseet. Mutta tämä on vain yksi mielenkiintoinen teema.
Muita kiinnostavia teemoja ovat:
• väestön vanheneminen (kestämättömät eläke- ja terveydenhoitokustannukset)
• poliitikkojen lyhyt horisontti uudelleenvalinnan varmistamiseksi (Berlusconi on ottanut vaaliteemakseen verojen alentamisen)
• valuuttasodat (väärinkäytetäänkö setelirahoitusta valtionvelan maksamiseen?).
Uskallamme arvioida seurauksia vain varovaisesti. Maailma on arvaamaton paikka. Varmoilta kuulostaviin ennusteisiin tulee suhtautua epäillen, koska ennusteiden paikkansapitävyys nähdään vasta jälkeenpäin.
Jos joku olisi vaipunut koomaan viime vuosisadan alussa ja herännyt 1920-luvulla, hän ei enää tunnistaisi Eurooppaa entisekseen. Habsburgit, ottomaanien valtakunta ja tsaariperhe olivat poissa. Jos joku vajoaisi koomaan hieman myöhemmin 1980-luvulla ja heräisi vuosituhannen vaihteessa, hän ihmettelisi, minne kommunismi on kadonnut ja kuinka koko maailma on tullut omalle kotiovelle maailmanlaajuisen tietoverkon avulla.
Entä jos joku vaipuu koomaan tänään ja herää 20 vuoden kuluttua? Koomaan vaipunut ei ehkä halua herätä, jos maailma ja varsinkin hänen sijoituskohteensa eivät ole ottaneet kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua vakavasti. Hän varmasti myös ihmettelisi, miksi monet sijoittivat rahaa nollakoron tai negatiivisen reaalikoron tuottaviin kohteisiin vuoden 2010 seutuvilla. Kun otetaan huomioon verot ja inflaatio, obligaatiot tuottavat osakkeita paremmin vain harvoin.
Credit Suisse julkisti äskettäin vuosittaisen teoksensa tuotosta pitkällä aikavälillä. Sen on kirjoittanut kolme professoria. Kirjassa on mielenkiintoinen kaavio, jonka mukaan ainoastaan erittäin korkean inflaation vallitessa reaalituotto osakkeista on jäänyt negatiiviseksi. Obligaatioista saa kirjan mukaan osakkeita parempaa reaalituottoa vain erittäin alhaisen inflaation aikana.
Jos siirryttäisiin ajassa 20 vuotta eteenpäin, osakesalkku on melko varmasti tuottanut obligaatiosalkkua paremmin. Mutta täysin varma ei voi olla koskaan.