Alkuperäinen sopimus päättyy ensi vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Libya ja Nigeria, jotka eivät aiemmin olleet mukana sopimuksessa, ovat nyt myös sopineet olevansa lisäämättä tuotantoaan vuoden 2017 tasolta. Nämä maat ovat tänä vuonna aiheuttaneet epävarmuutta nostamalla tuotantomääriään.
OPECin tavoitteena on edelleen varastojensa supistaminen. Vuonna 2017 varastot ovat pienentyneet, mutta ovat edelleen viiden vuoden keskiarvoa suuremmat. OPEC seuraa tarkasti varastojen kehitystä, millä on ratkaiseva merkitys sopimuksen voimassaololle. Sopimuksen toteutumista seurataan jatkuvasti ja sitä tarkistetaan ajoittain, mikä tapahtuu ensimmäistä kertaa seuraavassa OPECin kokouksessa ensi vuoden kesäkuussa.
Historiallisesti katsoen OPEC-mailla on ollut paha tapa kiertää sopimuksia, mutta tähän mennessä nyt voimassa oleva sopimus on osoittautunut menestykseksi. Tuotannon leikkaukset ovat pitäneet yllättävän hyvin ja OPEC on saavuttanut tavoitteensa saada varastot pienemmiksi ja öljyn hinta nousuun.
Vuosi 2018 näytti muodostuvan haastavaksi öljymarkkinoilla tuotannon lisääntyessä monien suurten offshore-kenttien aloittaessa toimintansa (edellisen öljysuhdannekierron aikana tehtyjen investointien seurauksena) ja OPEC-sopimuksen päättyessä. Sopimuksen voimassaolon jatkaminen parantaa merkittävästi vuoden 2018 näkymiä ja vakauttaa todennäköisesti öljyn hintakehitystä ensi vuonna.
Öljyn maailmalaajuisen kysynnän vahva kehitys ja yhdysvaltalaisten liuskeöljyn tuottajien muuttuneet tavoitteet vahvistavat myös jatkossa öljymarkkinoita. Vuonna 2017 maailman «öljynjano» on ollut huomattavasti odotettua suurempi. Tämä on yllättänyt myös kypsillä markkina-alueilla kuten Euroopassa pääasiassa nopeutuneen talouskasvun ansiosta.
Liuskeöljy-yhtiöiden osakkaat ovat viimeisten vuosineljännesten aikana entistä enemmän kyllästyneet siihen, että yhtiöt keskittyvät yksipuolisesti kasvattamaan tuotantoaan, kun taas kassavirrat ovat negatiivisia ja osakekurssit laskevat. Yhtiöiden johdossa tämä on otettu huomioon, ja nyt painopiste siirtyy sijoitetun pääoman tuoton parantamiseen sekä kannattavuuteen. Tuotanto jatkaa kasvuaan, mutta toivottavasti aiempaa hitaammin.
Varastojen yleisen pienenemisen ja markkinoiden tasapainottumisen myötä geopolitiikka on palannut öljymarkkinoiden asialistalle. Irak, Iran ja sisäisen vallan keskittyminen Saudi-Arabissa ovat tästä esimerkkejä. Vuodenvaihteen jälkeen tämä on ehkä suurin epävarmuustekijä ja hintakehityksen kannalta jokerikysymys.
Hieman pitemmällä aikavälillä ei ole juuri epäilystä siitä, että «vihreän muutoksen» merkit alkavat näkyä. Ennen sitä uskomme kuitenkin kokevamme vielä yhden suuren hiilivetysuhdanteen. Vuoteen 2020 mennessä suurten offshore-investointien puuttuminen ja nykyisten kenttien ehtyminen yhdistettynä kysynnän jatkuvaan kasvuun johtaa öljyn hinnannousuun. Kysynnän tyydyttää kasvavassa määrin liuskeöljy, ja silloin marginaalisilla tuotantokustannuksilla on ratkaiseva rooli.
OPEC-sopimuksen pidentäminen «rakentaa sillan» aikaan, jolloin offshore-investointien puuttuminen alkaa vaikuttaa öljyn tarjontaan. Tästä syystä optimismimme öljyn hintanäkymistä myös vuodelle 2018 on kasvanut.