Ekonomisti John Maynard Keynes on nykyään ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Hän neuvoi 1930-luvulla, kuinka kansantaloudet saadaan nousuun syvistä taantumista. Yhä useammat poliitikot tuntuvat noudattavan näitä neuvoja, kuten viime kuun Näkökulmia-artikkelissa kerrottiin.
Vähemmän tunnettu fakta, mutta silti mielenkiintoinen sellainen on, että Keynes toimi salkunhoitajana. Jo nuorena opiskelijana hän kirjoitti ystävälleen haluavansa johtaa sijoitusyhtiötä “tai ainakin huijata muita sijoittajia”.
Keynes suhtautui omiin kykyihinsä hieman liian itsevarmasti. Hän menetti suuria summia omia ja muiden varoja. Hän sai kuitenkin älykkyytensä ansiosta merkittäviä toimeksiantoja muutamilta vakuutusyhtiöiltä ja brittiläisen Cambridgen yliopiston King’s College -säätiöltä.
Osakkeisiin
Kun Keynes vuonna 1924 sai päävastuun säätiön sijoituksista, hän teki suuria muutoksia salkkuihin. Pankkitalletuksista luovuttiin, kiinteistöjen ja tonttien painoa vähennettiin ja osakkeita ostettiin runsaasti. Vaikka säätiö osti osakkeita ja omisti niitä kaikkien aikojen suurimman laman aikana, Keynes onnistui saamaan rahaston vuosituotoksi 16 prosenttia 25 vuoden aikana (Chambers, Dimson 2012).
Keynes oli myös sijoittamisessa aikaansa edellä. Hän hajautti osakesijoitukset moniin yrityksiin ja monille maantieteellisille alueille jo kauan ennen Markowitzin vuonna 1952 esittelemää sijoitussalkkuteoriaa. Lisäksi hän havaitsi arvo-osakkeiden ja pienten yritysten osakkeiden paremmat tuottomahdollisuudet kauan ennen kuin Basun (1982) sekä Faman ja Frenchin (1992) kaltaiset akateemikot huomasivat ne.
Säätiöt tarvitsevat tuloja jatkuvasti. Siksi kiinteistöjä ja obligaatioita suositaan. Keynes kuitenkin huomasi, että osakkeista saa jatkuvia tuottoja lähes yhtä paljon osinkoina. Lisäksi ylijäämän voi sijoittaa osakkeisiin.
Kaikkien aikojen guru
Vaikka Keynes ei ole kovin tunnettu salkunhoitajana, monet myöhempien aikojen menestyneet salkunhoitajat, kuten Warren Buffett, George Soros ja Yale-säätiön David Swensen, ovat kopioineet monia Keynesin ideoita.
Keynes oli yleensä itsevarma ja jopa ylimielinen. Hän kuitenkin myönsi, ettei ole kovin taitava ajoittamaan markkinoiden kehitystä:
“We have not proved able to take much advantage of a general systematic movement out of and into ordinary shares …at different phases of the trade cycle.”. … “As a result of these experiences I am clear that the idea of wholesale shifts is for various reasons impractical and indeed undesirable. Most of those who attempt it sell too late and buy too late, and do both too often, incurring heavy expenses and developing too unsettled and speculative a state of mind.”
Siksi hän ei 1930-luvulla menestynyt toimimalla bottom up -osakesijoittajana.
“As time goes on, I get more and more convinced that the right method in investment is to put fairly large sums into enterprises which one thinks one knows something about … there are seldom more than two or three enterprises at any given time in which I personally feel myself entitled to put full confidence.”
Tervettä järkeä
Mitä tämä merkitsee meille? Ensiksikin sitä, että Keynes ajatuksineen on nykyään yhtä ajankohtainen kuin 80 vuotta sitten. Toiseksikin sitä, että hänellä ei ollut käytettävissään sitä tietoa, joka on saatu selville tutkimusten tuloksena. Ja kolmanneksi sitä, että hän toimi täysin samalla tavalla kuin ODIN: Etsi laadukkaita yrityksiä. Älä ryntäile markkinahuippujen ja pohjanoteerausten perässä. Luota näihin yrityksiin sijoittamalla niihin lisää.
Hän tiivisti huippujen ja pohjanoteerausten ennakoimisyrityksistä saamansa kokemukset kuuluisaan varoitukseensa: Markkinat voivat toimia epärationaalisesti kauemmin kuin pystyt pysymään maksukykyisenä.
Suuri osa Keynesin menestyksestä perustuu hänen ainutlaatuisen älynsä lisäksi varovaisuuteen. Säätiöt on tarkoitettu ainakin teoriassa ikuisiksi (Kings College -säätiö on perustettu vuonna 1441), joten ne voivat ja niiden kannattaa sijoittaa suuri osa varallisuudestaan osakkeisiin.
Keynesin älykkäät ja tarkat havainnot ovat nykyään yhtä ajankohtaisia kuin hänen eläessään. Ei kuitenkaan tiedetä, kuinka hänen viimeisiä vuonna 1946 lausumiaan sanoja pitäisi hyödyntää: “Kunpa olisin juonut enemmän samppanjaa.”
Lähteet:
Basu, S. (1977), ‘The Investment Performance of Common Stocks in Relation to Their Price-Earnings Ratios’, Journal of Finance, Vol. 32, No. 3, pp. 663–82.
Fama, Eugene F.; French, Kenneth R. (1992). “The Cross-Section of Expected Stock Returns”. Journal of Finance 47 (2): 427–465. doi:10.2307/2329112.
Chambers, D , Dimson, E (2012): “Keynes The Stock Market Investor”, julkaisematon, syyskuu 2012