Asuntosijoitusten kannalta linjaukset ovat pikemmin tuottopotentiaalia vähentäviä. Julkisten palveluiden leikkaukset ja etujen indeksikorotusten jäädyttämiset ovat myös muistutus henkilökohtaisten säästöjen tärkeydestä tulevien kulutusmahdollisuuksien ylläpitämiseksi.
Julkinen taloudenpito ei paljon korkoihin vaikuta, niin kauan kuin maamme pysyy euroalueen vähiten velkaantuneiden valtioiden joukossa ja siten myös sijoittajille turvasatamana. Korkojen liikkeet määräytyvät koko euroalueen talouskehityksen perusteella.
Ylimitoitettuja odotuksia vaikutuksesta kasvuun
Sekä hallitusohjelman herättämät pelot että toiveikkuus sen vaikutuksesta talouden kasvuun vaikuttavat ylimitoitetuilta.
Menojen leikkaukset heikentävät kysyntää ja jarruttavat siten talouskasvua. Suunnitellut vuotuiset leikkaukset ovat kuitenkin vain puolisen prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Muut tekijät, ennen kaikkea kansainvälisen talouden kehitys, heiluttavat kasvua selkeästi enemmän. Lisäksi hallitusohjelmaan sisältyvä investointiohjelma vaimentaa jarruvaikutusta vuoteen 2018 asti.
Hallituksen lupaama sääntelyn purkaminen, ja siitä saatava tehostamishyöty, puolestaan sekä virkistäisi taloutta että suoraan kohentaisi yritysten kannattavauutta. Matka ohjelmalupauksista konkreettisten toimien kautta talouden piristymiseen on kuitenkin pitkä.
Yhteiskuntasopimus
Talouskehityksen kannalta merkittävintä on pyrkimys työvoimakustannusten alentamiseen ja työmarkkinoiden kasvavaan joustavuuteen mm. yhteiskuntasopimuksen kautta, sekä luomalla edellytyksiä paikallisille sopimisille.
Yhteiskuntasopimuksen päämääränä on 5 prosentin lasku yksikkötyökustannuksissa, eli käytännössä tuntipalkkojen lasku. Tällä saataisiin suomalaisen tuotannon kilpailukykyä vahvistettua ja muutaman vuoden tähtäimellä siten nostettua BKT:ta ehkä pari, kolme prosenttia. Suora palkkojen lasku tuskin tulee kysymykseen jolloin ainoa vaihtoehto on työajan pidentäminen esimerkiksi työviikkoa pidentämällä, lomia tai muita poissaoloja karsimalla tai arkipyhiä siirtämällä.
Jollei tavoitteeseen päästä, hallitus uhkaa toteuttaa pitkän listan arkoja säästötoimia. Merkittävimmät näistä ovat eläkkeiden ja tuloverotuksen indeksitarkistuksista tilapäisesti luopuminen. Näiden toimien kokonaisvaikutus jarruttaisi talouden aktiviteettia noin puolella prosenttiyksiköllä.
Todennäköisin lopputulema lienee kompromissi, jolla hallitus saa osan tavoitteistaan toteutettua. Tämäkin olisi tietysti talouskasvulle ja yritysten kannattavuudelle myönteinen askel.
Rakentaminen ja hyvinvointipalvelut
Työmarkkinoiden ohella suurin potentiaali sääntelyn purkamisessa lienee rakentamisessa. Hallitusohjelma viitoitta lupamenettelyjen helpottamisesta ja rakennuskustannuksia nostavien sääntöjen purkamisesta. Näillä voisi jo lähivuosina olla merkittävästi rakentamista piristävä vaikutus.
Kasvava rakentaminen hillitsisi asuntojen hintojen nousua kasvattamalla tarjontaa. Hintojen nousua myös hillitsee korkojen verovähennysoikeuden ripeämpi purku, joka nakertaa intoa ostaa asuntoa. Asuntoihin sijoittamisen kannattavuutta heikentää lisäksi kiinteistöveron nosto.
Pyrkimys julkisen tuotannon tehostamiseksi luo myös mahdollisuuksia hyvinvointipalveluja tuottaville yrityksille. Hallitusohjelmassa korostetaan kuntien ja sotealueiden mahdollisuutta ostaa palveluita yksityisiltä toimijoilta. Vapakuntakokeilulla halutaan myös avata ovet uusille toimintatavoille. Aikomus leikata yksityisten lääkäripalveluiden kela-korvauksia ovat tietysti terveyspalveluita tuottaville yhtiöille pieni miinus, mutta korvausasteet ovat kuitenkin olleet hyvin alhaisia.
Kannustin yksityiselle säästämiselle
Yksityiselle säästämiselle ei hallitusohjelmasta löydy suoria kannustimia, vaikka riskipääoman tarvetta korostetaan. Ohjelma tosin raottaa ovea osinkoverotuksen keventämiselle. Tämä koskee lähinnä piensijoittajia (osinkotulot 500 euroon harkitaan verovapaiksi) sekä First North listautuneita yrityksiä, joiden kohdalla selvitetään voisivatko ne säilyttää listaamattomien yritysten kevyempää osinkojen verotusta.
Epäsuorasti kuitenkin hallituksen toimet kannustavat omien säästöjen kartuttamiseen tulevaisuuden varalle. Sosiaalisen etuuksien indeksikorotusten jäädyttäminen muistuttaa, että niiden ostovoima tulevaisuudessa on epävarma. Ikääntyvän väestön hoitamiseen käytettävät julkiset varat ovat rajoitettuja. Näihin yritetään vastata tuotantoa tehostamalla, mutta riski palvelutason heikkenemisestä on ilmeinen. Samalla yksityisen hoidon korvauksia leikataan ja julkisen hoidon palvelumaksuja korotetaan.
Omat säästöt pahan päivän varalle tässä ympäristössä vaikuttavat hyvin perustelluilta.
Kirjoittanut Roger Wessman
Roger Wessman on riippumaton ekonomisti, jolla on yli 20 vuoden kokemus talouden ja rahoitusmarkkinoiden aktiivisesta seurannasta. Nordea Suomen ja Pankkiiriliike Evlin pääekonomistina hän on tullut tunnetuksi julkisuudessa selkeäsanaisena talousasioiden selittäjänä.
Wessmanilla on poikkeuksellisen laaja ja syvällinen tuntemus rahoitusmarkkinoista. Hän on uransa aikana toiminut mm. korkoanalyytikkona, osakeanalyysin johtajana sekä vastannut valuutta- ja hyödykemarkkinoiden analysoinnista.
Roger Wessman on opettanut rahoitusta ja kansantaloustiedettä Hankenilla ja luennoinut mm. Helsingin Kauppakorkeakoululla yritysten riskienhallinnasta.
Nykyään Wessman toimii itsenäisenä yrittäjänä ja kirjoittaa talouskysymyksiä käsittelevää blogia roger.wessman.com. Hän on myös osakesijoittajille tietoa tarjoavan MarketNoze Oy:n osakas ja hänen talouskommentteja löytyy myös yhtiön verkkosivulta marketnoze.com.